Taas kerran yleisön pyynnöstä kerään itseni ja kirjoitan blogiin. Tätä voisi ihan oikeasti koettaa tehdä useamminkin, jostain syystä koskaan ei vain tunnu olevan mitään uutta kerrottavaa, vaikka kaikkea tapahtuu nykyään kauhealla tohinalla.
Jälleen lähdetään liikkeelle viimeisimmästä tapahtumasta. Tänään oli Voittaja 2010 -näytelmät, joista muodostui Ronjan debyyttiesiintyminen virallisessa näytelmäkehässä (kun kerran jotain aloitetaan, niin aloitetaan sitten Suomen suurimmasta ja kauneimmasta). Karvaa oli kasvatettu edellistä postauksesta (köh köh) asti ja turkki oli niin valmis kuin voi olla. Huopaantuminen oli taas alkanut etenemään kovaa vauhtia, mutta kesään verrattuna turkki oli vielä tosi hyvässä kuosissa. Ronja oli muihin junnunarttuihinkin verrattuna hirmuisen pieni honteloinen, mutta esiintyi kehässä kasvattajatädin ohjauksessa hurjan hienosti. Ronja pieni silakka sai arvosanan erittäin hyvä ja kehuja kauniista ilmeestään ja feminiinisestä päästään. Noottia tuli vähästä massasta (kymmenkiloinen sittiäinen kun on) ja liikkeistä (Ronja liikkuu takaa ahtaasti), mutta ei mitään sen suurempaa. Kaikenkaikkiaan oikein kiva ensimmäinen näyttely, mitä nyt reilu kahdeksantuntinen päivä alkoi loppua kohti kiristää sekä koiran että omistajan hermoja. Näyttelystä huristeltiin Lahelan residenssiin ja huilattiin hetki, minkä jälkeen pari viikkoa kärsimättömänä odottanut Osteri pääsi suorittamaan tärkeää tehtäväänsä. Vauvavanun alta paljastui taas hurjan pieni, hurjan laiha ja hurjan kaunis pieni eläin. Pitkän päivän jälkeen Ronja pääsi vielä lämpöiseen suihkuun, sai ruokaa petiin ja tuhisee nyt tyytyväisenä sängyllä. Aamulla otetaan suuntima Tampereella ja poimitaan matkalla Ronjaa odottavat viisi kiloa poronvasan luita ja leikkuurääppeitä. Neidillä on mukavia päiviä tiedossa pitkäksi aikaa.
Harrastusrintamalla ollaan vihdoin päästy hyvään vauhtiin. Ronja treenaa viikoittain agilityä Best In -areenalla Lempäälässä Päivi Männistön ohjauksessa ja lähes viikottain tokoa Herwoodin Hauvojen riveissä. Molemmissa lajeissa neidillä on selkeitä lahjoja. Ronjan kanssa treenaaminen on (v)ihastuttavan yllätyksellistä, koska neiti tekee kaikkea koko ajan täysillä ja joko jaksaa keskittyä tai sitten ei. Agilityssä se on vieläkin nopeampi ja innokkaampi kuin odotin, huutaa yhtä soittoa ennen kentälle pääsyä ja sinkoilee ympäri kenttää. Samalla se kuitenkin tekee töitä ahkerasti ja oppii kuin oppiikin esteiden oikeaa suoritusta. Myös tokossa Ronja haluaisi tehdäkokoajanenemmän, mutta jaksaa myös keskittyä yllättävän hyvin. Saapa nähdä riittääkö kiinnostus jatkossa molempiin lajeihin. Olen jossain määrin yllättynyt tokon motivoivuudesta sekä koiralle että ohjaalle, mutta vielä ei ole agilityyn verrattavaa palavaa harrastustahtoa syntynyt.
Nyt tämä siirtyy töllön ääreen maatumaan ja nollaamaan päätä ennen uutta, pitkää viikkoa. Toivottavasti päivitystahti kiihtyy edes vähän tähänastisesta...
1 kommentti:
Ronjan isän emäntä surffasi heti tänne kun huomasi että joku valkoruskea Rufuksen näköinen pieni koira oli esiintynyt Messarissa. Arvasin että kyllä NYT viimeistään on pakko olla päivitystä ;). Hyvää joulua teille, ja ensi kesänä pistäydyn uudestaan katsomaan josko olisi juhannuspäivityksiä :D!
T: Maija ja Rufus yms.
Lähetä kommentti