sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Näyttelyhuumaa ja muuta viimeaikaista

Taas kerran yleisön pyynnöstä kerään itseni ja kirjoitan blogiin. Tätä voisi ihan oikeasti koettaa tehdä useamminkin, jostain syystä koskaan ei vain tunnu olevan mitään uutta kerrottavaa, vaikka kaikkea tapahtuu nykyään kauhealla tohinalla.

Jälleen lähdetään liikkeelle viimeisimmästä tapahtumasta. Tänään oli Voittaja 2010 -näytelmät, joista muodostui Ronjan debyyttiesiintyminen virallisessa näytelmäkehässä (kun kerran jotain aloitetaan, niin aloitetaan sitten Suomen suurimmasta ja kauneimmasta). Karvaa oli kasvatettu edellistä postauksesta (köh köh) asti ja turkki oli niin valmis kuin voi olla. Huopaantuminen oli taas alkanut etenemään kovaa vauhtia, mutta kesään verrattuna turkki oli vielä tosi hyvässä kuosissa. Ronja oli muihin junnunarttuihinkin verrattuna hirmuisen pieni honteloinen, mutta esiintyi kehässä kasvattajatädin ohjauksessa hurjan hienosti. Ronja pieni silakka sai arvosanan erittäin hyvä ja kehuja kauniista ilmeestään ja feminiinisestä päästään. Noottia tuli vähästä massasta (kymmenkiloinen sittiäinen kun on) ja liikkeistä (Ronja liikkuu takaa ahtaasti), mutta ei mitään sen suurempaa. Kaikenkaikkiaan oikein kiva ensimmäinen näyttely, mitä nyt reilu kahdeksantuntinen päivä alkoi loppua kohti kiristää sekä koiran että omistajan hermoja. Näyttelystä huristeltiin Lahelan residenssiin ja huilattiin hetki, minkä jälkeen pari viikkoa kärsimättömänä odottanut Osteri pääsi suorittamaan tärkeää tehtäväänsä. Vauvavanun alta paljastui taas hurjan pieni, hurjan laiha ja hurjan kaunis pieni eläin. Pitkän päivän jälkeen Ronja pääsi vielä lämpöiseen suihkuun, sai ruokaa petiin ja tuhisee nyt tyytyväisenä sängyllä. Aamulla otetaan suuntima Tampereella ja poimitaan matkalla Ronjaa odottavat viisi kiloa poronvasan luita ja leikkuurääppeitä. Neidillä on mukavia päiviä tiedossa pitkäksi aikaa.

Harrastusrintamalla ollaan vihdoin päästy hyvään vauhtiin. Ronja treenaa viikoittain agilityä Best In -areenalla Lempäälässä Päivi Männistön ohjauksessa ja lähes viikottain tokoa Herwoodin Hauvojen riveissä. Molemmissa lajeissa neidillä on selkeitä lahjoja. Ronjan kanssa treenaaminen on (v)ihastuttavan yllätyksellistä, koska neiti tekee kaikkea koko ajan täysillä ja joko jaksaa keskittyä tai sitten ei. Agilityssä se on vieläkin nopeampi ja innokkaampi kuin odotin, huutaa yhtä soittoa ennen kentälle pääsyä ja sinkoilee ympäri kenttää. Samalla se kuitenkin tekee töitä ahkerasti ja oppii kuin oppiikin esteiden oikeaa suoritusta. Myös tokossa Ronja haluaisi tehdäkokoajanenemmän, mutta jaksaa myös keskittyä yllättävän hyvin. Saapa nähdä riittääkö kiinnostus jatkossa molempiin lajeihin. Olen jossain määrin yllättynyt tokon motivoivuudesta sekä koiralle että ohjaalle, mutta vielä ei ole agilityyn verrattavaa palavaa harrastustahtoa syntynyt.

Nyt tämä siirtyy töllön ääreen maatumaan ja nollaamaan päätä ennen uutta, pitkää viikkoa. Toivottavasti päivitystahti kiihtyy edes vähän tähänastisesta...

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Täällä taas

Yleisön pyynnöstä yritän taas vaihteeksi olla aktiivisempi blogin päivittäjä. :) Vaikka maaliskuun jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä mahtavaa (agilitytreenejä, C-leiri, diplomityön aloitus, Ronja oppi uimaan... jne.), hyppään suoraan viimeiseen n. viikkoon päivityksessäni.

Ronja täyttää reilun viikon päästä yhdeksän kuukautta ja lakkaa ainakin näyttelyluokitusten mukaan olemasta PENTU. Koska halusin viedä Ronjan jo pentuikäisenä näyttelyyn, se oli ilmoitettu kahteen Helsingin Tuomarinkartanossa olevaan koiranäyttelyyn. Ongelmia alkoi jo juhannuksen tienoilla aiheuttaa Ronjan turkki, joka alkoi nopeaan tahtiin huopaantua ja muuttua ikäväksi takkuklönttiturkiksi. Ahkerasti yritin availla turkkia illasta toiseen, mutta osittain myös Ronjan uuden uinti-innon vuoksi turkin vanuttuminen eteni vääjäämättömästi. Jossain vaiheessa aloin epäillä koko näyttelyiden järjellisyyttä. Lopullinen päätös näyttelyiden peruuntumisesta tuli vähän ikävältä suunnalta, kun Ronjan vasempaan korvaan roihahti ärhäkkä hiivatulehdus. Tulehdus itsessään ei ilmeisesti estä näyttelyyn osallistumista, mutta korvatipat luokitellaan Kennelliiton antidoping-säännöissä dopingiksi (ja pidän tätä kyllä vähän huvittavana). Siispä ilmoittamaan peruutuksia näyttelyihin.

Koska Ronjan turkki oli kamalassa kunnossa ja se piti joka tapauksessa trimmata lyhyeksi näyttelyiden jälkeen, päätimme trimmata turkin mitä pikimmiten. Ensimmäinen askel tässä projektissa oli muutaman nettikaupan selailu, koska emme vielä omistaneet trimmeriä. Lopulta saksalaisesta Zooplussasta lähtivät tilaukseen Osterin Golden A5 -merkkinen trimmeri ja siihen kuuluva terä. Uusi perheenjäsenemme Osteri lähti matkaan maanantain ja tiistain välisenä yönä ja rantautui Suomen maankamaralle torstai-iltana. Perjantaina se oli jo kuljetettu Tampereelle, noudettu kotiin ja öljytty valmiiksi kohti suurta koitosta. Olin jo aiemmin vähän epäileväinen ostamamme terän voimasta tiukkaa huopaturkkia vastaan, mutta yleisesti ottaen Osteri selvisi suorituksestaan erittäin hyvin. Se tarvitsi kuitenkin useamman jäähdyttelytauon trimmaussession aikana ja muutamassa tiukassa huopakohdassa meinasi usko loppua sekä koneelta että allekirjoittaneelta. Kahden tunnin jälkeen lopputuloksena oli kuitenkin yksi erittäin kaunis lyhytturkkinen vesikoira, yksi väsähtänyt trimmeri ja kaksi itsestään ylpeää trimmaajaa. Loppujen lopuksi kaikki meni todella hyvin! Ronjalla on vielä kaksi silmää, 18 varvasta ja ehjä iho. Lauantaina suoritettiin vielä viimeistelytrimmaus ja siistittiin Ronimuksen tassut ja korvat. Hiivakorvakin näyttää jo paljon paremmalta ja varmasti parantunut tuuletuskin edesauttaa parantumista.

Samaan tapahtumien ryppääseen korvatulehduksen ja trimmauksen kanssa Ronja on ilmeisesti myös päättänyt kypsyä naiseksi. Ensimmäisiä juoksuja on edeltänyt jo pidemmän aikaan lisääntynyt mielenkiinto ulkona oleviin tuoksuihin, joka muistuttaa tällä hetkellä jo vihikoiran työskentelyä. Ronja on myös ollut enenevissä määrin hellyydenkipeä ja viihtyy paljon tavallista enemmän sylissä tai sohvalla kainalossa. Perjantain jälkeen myös selkeitä fyysisiä muutoksia on tapahtunut, joten eiköhän tämä nyt ole ihan sitä itteensä. Meidän vauvasta tulee aikuinen! Hurjaa!

Ronja elää siis suuressa myllerryksessä tällä hetkellä. Lupaan päivittää jatkossa aktiivisemmin Ronjan uutisia, jotta uteliaat lukijat (toivottavasti monikossa :D) voivat lukea kuulumisia täältä, missä niitä pitäisi olla.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Elämän päivitystä

Nyt kun yhtä aikaa sekä blogger toimii että muistan sitä käyttää, otetaan tilaisuudesta hyöty irti.

Paljon on tapahtunut viimeisten postausten jälkeen. Ronja tietysti kasvaa kohisten ja samalla (toiveajattelua?) fiksuuntuu ja oppii uusia asioita. Treenirintamalla takaakierto alkaa olla hienosti hallussa, tosin sen yhdistelyä syli- ja poispäinkäännöksiin tai hienoihin askelkuvioihin en ole vielä tehnyt Hyvinkäällä tehtyä muutamaa treeniä lukuunottamatta. (Hyvinkäästä puheen ollen, Ronja toimi hienosti hallissa hälyn keskellä ja oppi edellämainittujen käännösten lisäksi putkeen ja pussiin juoksun.) Myös kontaktin otto on kehittynyt, naksulla vahvistettuna Rontti osaa nyt itse laittaa takajalat laatikon päälle! Jee :) Vähemmän olennaisina taitoina on opittu jalkojen välistä pujottelu ja vasemmalle kyljelle kaatuminen (josta pikkuhiljaa kehitetään kieppiä, mutta se sujuu vasta pienellä avustuksella). Sen sijaan mitään turhanpäiväistä, kuten "ei" tai "älä hypi", Ronja ei osaa vieläkään ;)

Kontakti emännän ja koiran välillä parantui kuin taikaiskusta Hyvinkään reissun jälkeen. Liekö syynä Ronjan silmien avautuminen ihan konkreettisesti turkin menetyksen myötä, yhdessä tekeminen hälyisessä ympäristössä vai auringonpilkkujen asento, mutta nykyään Ronja sikailee suorastaan ihailtavan vähän. Sen käytös on niin esimerkillistä, että muutamalla viime lenkillä Ronja on ollut hihnassa ainoastaan vastaantulevien koirien tai ei-turvallisten autoteiden kohdalla. Muuten se pyörii vapaana ja ohittaa nätisti ohikulkevat pyörät ja lenkkeilijät. Tähän väliin on kyllä mainittava, että poikkeus vahvistaa säännön. Perjantaina Ronja löysi lumisesta rinteestä jotakin niin ihanaa, että emännän huutelu ja poispäinkävely kaikui täysin kuuroille korville. Kun jäinen karvakasa vielä irtosi hangesta, sitä ei todellakaan luovutettu pois, vaan kakara painui karkuun minkä ehti ja samalla mutusteli herkkunsa menemään. Sen verran ehdin suussa pyörivää mössöä nähdä, että ilmeisesti siinä oli pää ja lyhyt häntä. Taisi siis olla myyrä tai vastaava Ronjalla eväänä. Tämän jälkeen Ronja oli edelleen korvat niin hukassa ja aivot narikassa, että päästiin tekemään myös ensimmäinen laumastakarkoitusharjoitus. Aluksi neiti puupää ei ottanut kuuleviin korviinsa "häivy"-huutoa, mutta muutaman toiston jälkeen käveli hyvinkin nöyränä parin metrin päässä perässä. Harjoitus tietysti lopetettiin nopeasti luoksekutsuun ja iloiseen jutteluun, mutta viesti meni perille: kyseisen episodin jälkeen ei ole tarvinnut koiralle karjua senkään vertaa kuin aiemmin.

Muuten elämän täyttää (tai pitäisi täyttää, köhköh) opiskelun loppusuora ja siihen liittyvät viimeiset kurssit. Näppärästi olen hamstrannut keväälle kymmenkunta kurssia, joista lähes kaikkiin pitää tehdä jonkunmoinen harjoitustyö. Jipiijee, tykkäänkin kirjoitushommista niin hirveästi. No, pakko on ottaa itseään niskasta kiinni, koska edellisinä neljänä vuonna toiminut "siirränpä tämän ensi vuodelle" ei ole enää tässä vaiheessa toivottava ratkaisu. Siispä on aika lopettaa blogin päivitys ja siirtää puppugeneraattori muihin tehtäviin.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Ylös saamattomuuden suosta

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet jotain aivan uskomatonta aivolöllöaikaa. Harkkatyöt ovat roikkuneet rästissä eikä mitään ole kerta kaikkiaan saanut aikaan. Ronjan kanssa olen puuhastellut päämäärättömästi ja neulontakin on jäänyt vähiin. Mihin mä sitten käytän kaiken aikani? Yksi saamattomuuden piru on tuo pahapaha Naamakirja kaikkine kivoine peleineen. Suorastaan hävettää, miten paljon siellä saa ihminen kulutettua aikaansa tekemättä oikeastaan mitään. "Jee, uudelleenjärjestelin mun farmin!" "Pitää vielä laittaa ruoat tulemaan ja pellot kasvamaan!" Lauri kattelee vierestä, että idioottihan tuo on...

Onneksi Ronja onnistui viikolla tekemään koiranpennulle tyypilliseen armottomaan tapaan selväksi, että nyt akka pylly ylös sohvalta ja ulos! Sijaiskärsijäksi joutui päiväpeitto, jota koristaa parina tylsänä päivänä työstetty reikä. En siis väitä, ettäkö Ronsu olisi jätetty yksinään koristamaan huoneen nurkkaa, koska sen kanssa on kyllä leikitty ja "pentu kuluttaa energiaansa pääasiassa leikkimällä". Sokeus vain on päässyt iskemään siinä, ettei Ronja ole enää se pieni nyytti, joka puoli tuntia lelujen ja meidän kanssa peuhattuaan nukkuisi taas muutaman tunnin tyytyväisenä. Siispä laajensimme Ronjan liikuntaa päivittäiseen kävelyyn ympäri Hervantaa ja lähimaastoja. Enpä olisi uskonut, että tämän betonilähiön sisälläkin onnistuu pääsemään keskelle puita. Vielä mukavampi yllätys oli, että läheisissä metsissä samoilee ilmeisen paljon porukkaa, koska valmiita polkuja löytyy suoraan läheisille pikkujärville. Omillekin hermoille on tehnyt yllättävän hyvää vain kävellä ja katsella lumisia puita ja pientä iloista espanjanlumipallokoiraa. Kuvasatoa tarttui mukaan perjantaina, kun osuimme sopivasti keskelle hienoa auringonlaskua.

Keskellä Hervantaa

  Lumipallokoira vähän vähemmän lumisena.

 Pieni polku aivan maantien vieressä.

Tänään ei lähdetty kävelemään, vaan tehtiin tiukasti kouluhommia (ja katsottiin yksi Harry Potter siinä sivussa). Ajattelin hyödyntää Ronjaan varastoitunutta (potentiaali)energiaa pieneen aksutreenailuun. Mielessä on mietityttänyt jo jonkun aikaa, ymmärtääkö pallero muka oikeasti takaakierron idean vai paineleeko vaan sokeasti lelujen perässä. Asia selvinnee, kun haastetta vähän lisätään. :)

torstai 28. tammikuuta 2010

Kyykkyyk ja paljon muuta

Jes. Kirjoittelin pitkän pätkän postia heti sunnuntaina, mutta eikös se kadonnut bittiavaruuteen kuin pieru Saharaan. Yritetään siis lyhennettynä versiona uudelleen. (PS. Löytyi muuten luonnoksena postilistalta. Ei muuten harmita.)

Lauantaina käveltiin lyhyt matka TTY:lle katselemaan Hiukkaskyykkää. Ronjalla oli päällään uusi hieno villapaita, joka ei ilahduttanut sitä vähääkään. Juoksemaan ei suostuttu kuin lyhyitä matkoja, ennen kuin piti pysähtyä vinkumaan surkeasti. Otettiin siis lopulta paita pois, ettei toinen aivan palella pyllyään. Ronjamaisesta vilkkaudestaan huolimatata Ronsu ei pysynyt paukkupakkasilla kovin kauaa lämpimänä, joten suurimman osan päivästä se tyytyi edustamaan Laurin toppatakin sisältä. Ilmeisesti oli kivaa ja lämmintä, kun neiti istuskeli hiljaa ja tyytyväisenä pitkiä aikoja takin sisällä. :) Kaikki kivat tyypit ehdittiin kuitenkin bongailla parissa tunnissa. Valitettavasti "jes, ihminen, mä rakastan sua!"-vaihe jäi päälle ja sunnuntaina meinasi nousta savu korvista pariinkin kertaan, kun aiemmin kohtuullisen hyvin ihmiset ignoraava Ronsu möyrysi jokaisen näköpiiriin osuvan ihmisen jaloissa alle nanosekunnissa. Nyt tilanne on onneksi tasoittumaan päin, vaikka vieläkin Ronja lähtisi mieluusti jokaisen ohikulkevan ihmisen mukaan kohti uutta kotia.

Uusi viikko alkoi mahtiskivasti, kun Ronja pääsi leikkimään naapurin Maisan kanssa läheiseen leikkipuistoon. No, oikeastaan Maisa vaan kerjäsi nameja kaikilta ja Ronja pomppi sen ympärillä, mutta kävihän sekin väsytyksestä. :D Myöhemmin illalla allekirjoittanut suuntasi Maisan emännän viimeistä tenttiä juhlistavaan illanviettoon ja vietti parhaan illan ainakin pariin päivään (myös perjantaina piti lähteä ex tempore tutustumaan Mansen nykyiseen baarimeininkiin...). Ronjakin sai tilaisuudesta tuliaisena kuivattua keuhkoa. Neiti oli lahjastaan kovin otettu toisin kuin Lauri, joka kaivautui piiloon peiton alle ja valitti äänekkäästi hajumyrkytystä. Kuulemma myös Maisan isäntä oli kieltänyt enää ikinä avaamasta keuhkopurkkia kotona, ei me vaan ymmärretä miksi...

Viikko jatkui vähemmän mahtiskivasti, kun tiistaina yllätti sekä paukkuva pakkanen että jumittava leuka. Koska olin kohtuullisen apaattinen pari päivää eikä uloskaan päässyt päästämään höyryjä, Ronjallakin oli selvästi tylsää. Keskiviikkoillan kunniaksi Ronsu päättikin maistella eteisen mattoa ja miespuolisella talon asukkaalla meinasi (taas?) katketa verisuoni päästä. Onneksi tänään sain YTHS:n tuntien suorastaan hämmästyttävän hyvää hamppihoitoa ja jumitus helpottaa. Lisäksi pakkasesta kuivuva ihoni oli sen verran terässä, että Ronjan naskaleiden pistely ei tuntunut suhteettoman suurelta kärsimykseltä. Tilannetta juhlistettiin kunnon painimissessiolla ja omakin mieli piristyi höyrytessä penskan kanssa.

LOPULTAKIN siirrytään siihen käsityöosuuteen. Paparazzattiin perjantaina Ronjan uutta hienoa takkia. Huomatkaa valkoinen karvareunus hupussa.

 

Malli: Darling Darby by Desert Rose Designs + huppu oma malli, Ronjan mittojen mukaan
Lanka: Novita Mambo purettua jämää ja Novita Tango hupussa

Paita oli kaikin puolin kiva tehtävä ja eteni nopeasti. Saa nähdä suostuuko Ronja pitämään sitä parin viikon päästä, kun taas ulkoillaan MM-kyykän merkeissä. Kaipa tuollainenkin jotain lämmittää pakkasella, vaikkei kovin tekninen takki olekaan.

Käsityöosuuden pitkittämiseksi lisättäköön myös joulukuussa ihastusta ja vihastusta herättänyt liiviprojektini.


Malli: Sexy Vesty by CanarySanctuary, melko paljon muokattu
Lanka: Gjestal Janne, 300g

Ihastuttavaa oli Gjestal Janne -langan ihana väri, pehmeys ja työn nopea eteneminen. Vihastuttavaa taas oli ohjeen muokkaaminen, minkä vuoksi päädyin purkamaan työtä pitkiä pätkiä yhdessä jos toisessakin kohdassa. En vaan voinut uskoa, että ympärysmitaltaan 60 cm liivi näyttäisi mitenkään päin hyvältä, joten päädyin lisäämään työhön parikymmentä senttiä leveyttä ja kaventamaan puolet lisäyksestä pois vyötäröllä. Lisäksi kädentiet vaativat parikin hetkeä ajatustyötä, koska alkuperäisistä kappaleista tuli aivan liian leveät. Onneksi jaksoin kerrankin purkaa ja jatkaa ja taas purkaa ja jatkaa, koska lopputuloksesta tuli todella hyvä! Pitkästä aikaa tein vaatteen, joka ei ole lapanen, sukka tai pipo, mutta istuu kuitenkin tosi hyvin päälle. Tästä jäi hyvä fiilis. :)

torstai 21. tammikuuta 2010

Multippelien uusi alku

Täällä taas! Pitkällisten pohdintojen jälkeen Multippeleista on nyt virallisesti muodostunut allekirjoittaneen neulontablogi sekä Ronjan oma blogi. Koska olen pitkään halunnut käsityöblogia ja Romppasen kuulumisiakin olisi kiva kirjailla johonkin ylös (ja koska minulla on täysin käyttämätön blogi...), päätin tarttua tuumasta toimeen.

Koska en ole vielä saanut kuvattua viimeaikaisia tuotoksiani, aloitetaan nyt siis osuudella Ronja. :) Neiti on päässyt kunnioitettavaan 12 viikon ikään, mikä tietysti tarkoittaa ensimmäisiä rokotuksia. Kolmen tunnin kuluttua odotellaan jo Jussin odotushuoneessa ja mua varmaan pelottaa (taas) enemmän kuin Ronjaa. Se on osoittautunut erittäin sopeutuvaiseksi ja lunkiksi tapaukseksi, ellei lasketa hienoisia pelkoja esimerkiksi puista tippuvaa lunta kohtaan. Maanantaina käytiin hakemassa uusia kokemuksia Hiukkasen kiltahuoneelta ja kaikki meni Ronjalle tyypilliseen tapaan hienosti. Ensin käytiin pusuttamassa ja moikkaamassa kaikki uudet ihmiset sekä tutkimassa, olisiko johonkin nurkkaan jäänyt jotakin hyvää, ja sitten keskityttiin riekkumaan muutaman kivaksi osoittautuneen tyypin kanssa. Tunnin sydäntenmurskauksen jälkeen Ronja päätti vetäistä unet siihen asti, että iskäkin sai luentonsa kahlattua ja päästiin taas kotiin.

Lauantaina mennään taas morjestamaan samoja tyyppejä, kun luvassa on teekkareiden talvista kuningaslajia, kyykkää. Aloittelut hoidetaan siis Hiukkaskyykässä, jotta 13.2. ollaan valmiita vuoden spektaakkeliin, Akateemisen kyykän MM-kisoihin. Valitettavasti(?) kumpikaan meistä ei pelaa tänä vuonna kummassakaan spektaakkelissa (eikä myöskään hoida kyykkätuomarin vaativaa virkaa), joten voimme keskittyä minttukaakaon juomiseen ja vahtimaan, ettei Ronja(kaan) saa karttua päähänsä. Ronja taas voi keskittyä kerjäämään makkaraa grillistä ja murskaamaan lisää sydämiä uudessa villapaidassaan, jossa Laurin vastusteluista huolimatta on pörröinen karvareunus hupussa. Kuvia siitäkin myöhemmin.