sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Täällä taas

Yleisön pyynnöstä yritän taas vaihteeksi olla aktiivisempi blogin päivittäjä. :) Vaikka maaliskuun jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä mahtavaa (agilitytreenejä, C-leiri, diplomityön aloitus, Ronja oppi uimaan... jne.), hyppään suoraan viimeiseen n. viikkoon päivityksessäni.

Ronja täyttää reilun viikon päästä yhdeksän kuukautta ja lakkaa ainakin näyttelyluokitusten mukaan olemasta PENTU. Koska halusin viedä Ronjan jo pentuikäisenä näyttelyyn, se oli ilmoitettu kahteen Helsingin Tuomarinkartanossa olevaan koiranäyttelyyn. Ongelmia alkoi jo juhannuksen tienoilla aiheuttaa Ronjan turkki, joka alkoi nopeaan tahtiin huopaantua ja muuttua ikäväksi takkuklönttiturkiksi. Ahkerasti yritin availla turkkia illasta toiseen, mutta osittain myös Ronjan uuden uinti-innon vuoksi turkin vanuttuminen eteni vääjäämättömästi. Jossain vaiheessa aloin epäillä koko näyttelyiden järjellisyyttä. Lopullinen päätös näyttelyiden peruuntumisesta tuli vähän ikävältä suunnalta, kun Ronjan vasempaan korvaan roihahti ärhäkkä hiivatulehdus. Tulehdus itsessään ei ilmeisesti estä näyttelyyn osallistumista, mutta korvatipat luokitellaan Kennelliiton antidoping-säännöissä dopingiksi (ja pidän tätä kyllä vähän huvittavana). Siispä ilmoittamaan peruutuksia näyttelyihin.

Koska Ronjan turkki oli kamalassa kunnossa ja se piti joka tapauksessa trimmata lyhyeksi näyttelyiden jälkeen, päätimme trimmata turkin mitä pikimmiten. Ensimmäinen askel tässä projektissa oli muutaman nettikaupan selailu, koska emme vielä omistaneet trimmeriä. Lopulta saksalaisesta Zooplussasta lähtivät tilaukseen Osterin Golden A5 -merkkinen trimmeri ja siihen kuuluva terä. Uusi perheenjäsenemme Osteri lähti matkaan maanantain ja tiistain välisenä yönä ja rantautui Suomen maankamaralle torstai-iltana. Perjantaina se oli jo kuljetettu Tampereelle, noudettu kotiin ja öljytty valmiiksi kohti suurta koitosta. Olin jo aiemmin vähän epäileväinen ostamamme terän voimasta tiukkaa huopaturkkia vastaan, mutta yleisesti ottaen Osteri selvisi suorituksestaan erittäin hyvin. Se tarvitsi kuitenkin useamman jäähdyttelytauon trimmaussession aikana ja muutamassa tiukassa huopakohdassa meinasi usko loppua sekä koneelta että allekirjoittaneelta. Kahden tunnin jälkeen lopputuloksena oli kuitenkin yksi erittäin kaunis lyhytturkkinen vesikoira, yksi väsähtänyt trimmeri ja kaksi itsestään ylpeää trimmaajaa. Loppujen lopuksi kaikki meni todella hyvin! Ronjalla on vielä kaksi silmää, 18 varvasta ja ehjä iho. Lauantaina suoritettiin vielä viimeistelytrimmaus ja siistittiin Ronimuksen tassut ja korvat. Hiivakorvakin näyttää jo paljon paremmalta ja varmasti parantunut tuuletuskin edesauttaa parantumista.

Samaan tapahtumien ryppääseen korvatulehduksen ja trimmauksen kanssa Ronja on ilmeisesti myös päättänyt kypsyä naiseksi. Ensimmäisiä juoksuja on edeltänyt jo pidemmän aikaan lisääntynyt mielenkiinto ulkona oleviin tuoksuihin, joka muistuttaa tällä hetkellä jo vihikoiran työskentelyä. Ronja on myös ollut enenevissä määrin hellyydenkipeä ja viihtyy paljon tavallista enemmän sylissä tai sohvalla kainalossa. Perjantain jälkeen myös selkeitä fyysisiä muutoksia on tapahtunut, joten eiköhän tämä nyt ole ihan sitä itteensä. Meidän vauvasta tulee aikuinen! Hurjaa!

Ronja elää siis suuressa myllerryksessä tällä hetkellä. Lupaan päivittää jatkossa aktiivisemmin Ronjan uutisia, jotta uteliaat lukijat (toivottavasti monikossa :D) voivat lukea kuulumisia täältä, missä niitä pitäisi olla.

Ei kommentteja: