maanantai 15. maaliskuuta 2010

Elämän päivitystä

Nyt kun yhtä aikaa sekä blogger toimii että muistan sitä käyttää, otetaan tilaisuudesta hyöty irti.

Paljon on tapahtunut viimeisten postausten jälkeen. Ronja tietysti kasvaa kohisten ja samalla (toiveajattelua?) fiksuuntuu ja oppii uusia asioita. Treenirintamalla takaakierto alkaa olla hienosti hallussa, tosin sen yhdistelyä syli- ja poispäinkäännöksiin tai hienoihin askelkuvioihin en ole vielä tehnyt Hyvinkäällä tehtyä muutamaa treeniä lukuunottamatta. (Hyvinkäästä puheen ollen, Ronja toimi hienosti hallissa hälyn keskellä ja oppi edellämainittujen käännösten lisäksi putkeen ja pussiin juoksun.) Myös kontaktin otto on kehittynyt, naksulla vahvistettuna Rontti osaa nyt itse laittaa takajalat laatikon päälle! Jee :) Vähemmän olennaisina taitoina on opittu jalkojen välistä pujottelu ja vasemmalle kyljelle kaatuminen (josta pikkuhiljaa kehitetään kieppiä, mutta se sujuu vasta pienellä avustuksella). Sen sijaan mitään turhanpäiväistä, kuten "ei" tai "älä hypi", Ronja ei osaa vieläkään ;)

Kontakti emännän ja koiran välillä parantui kuin taikaiskusta Hyvinkään reissun jälkeen. Liekö syynä Ronjan silmien avautuminen ihan konkreettisesti turkin menetyksen myötä, yhdessä tekeminen hälyisessä ympäristössä vai auringonpilkkujen asento, mutta nykyään Ronja sikailee suorastaan ihailtavan vähän. Sen käytös on niin esimerkillistä, että muutamalla viime lenkillä Ronja on ollut hihnassa ainoastaan vastaantulevien koirien tai ei-turvallisten autoteiden kohdalla. Muuten se pyörii vapaana ja ohittaa nätisti ohikulkevat pyörät ja lenkkeilijät. Tähän väliin on kyllä mainittava, että poikkeus vahvistaa säännön. Perjantaina Ronja löysi lumisesta rinteestä jotakin niin ihanaa, että emännän huutelu ja poispäinkävely kaikui täysin kuuroille korville. Kun jäinen karvakasa vielä irtosi hangesta, sitä ei todellakaan luovutettu pois, vaan kakara painui karkuun minkä ehti ja samalla mutusteli herkkunsa menemään. Sen verran ehdin suussa pyörivää mössöä nähdä, että ilmeisesti siinä oli pää ja lyhyt häntä. Taisi siis olla myyrä tai vastaava Ronjalla eväänä. Tämän jälkeen Ronja oli edelleen korvat niin hukassa ja aivot narikassa, että päästiin tekemään myös ensimmäinen laumastakarkoitusharjoitus. Aluksi neiti puupää ei ottanut kuuleviin korviinsa "häivy"-huutoa, mutta muutaman toiston jälkeen käveli hyvinkin nöyränä parin metrin päässä perässä. Harjoitus tietysti lopetettiin nopeasti luoksekutsuun ja iloiseen jutteluun, mutta viesti meni perille: kyseisen episodin jälkeen ei ole tarvinnut koiralle karjua senkään vertaa kuin aiemmin.

Muuten elämän täyttää (tai pitäisi täyttää, köhköh) opiskelun loppusuora ja siihen liittyvät viimeiset kurssit. Näppärästi olen hamstrannut keväälle kymmenkunta kurssia, joista lähes kaikkiin pitää tehdä jonkunmoinen harjoitustyö. Jipiijee, tykkäänkin kirjoitushommista niin hirveästi. No, pakko on ottaa itseään niskasta kiinni, koska edellisinä neljänä vuonna toiminut "siirränpä tämän ensi vuodelle" ei ole enää tässä vaiheessa toivottava ratkaisu. Siispä on aika lopettaa blogin päivitys ja siirtää puppugeneraattori muihin tehtäviin.