Ylös saamattomuuden suosta

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet jotain aivan uskomatonta aivolöllöaikaa. Harkkatyöt ovat roikkuneet rästissä eikä mitään ole kerta kaikkiaan saanut aikaan. Ronjan kanssa olen puuhastellut päämäärättömästi ja neulontakin on jäänyt vähiin. Mihin mä sitten käytän kaiken aikani? Yksi saamattomuuden piru on tuo pahapaha Naamakirja kaikkine kivoine peleineen. Suorastaan hävettää, miten paljon siellä saa ihminen kulutettua aikaansa tekemättä oikeastaan mitään. "Jee, uudelleenjärjestelin mun farmin!" "Pitää vielä laittaa ruoat tulemaan ja pellot kasvamaan!" Lauri kattelee vierestä, että idioottihan tuo on...

Onneksi Ronja onnistui viikolla tekemään koiranpennulle tyypilliseen armottomaan tapaan selväksi, että nyt akka pylly ylös sohvalta ja ulos! Sijaiskärsijäksi joutui päiväpeitto, jota koristaa parina tylsänä päivänä työstetty reikä. En siis väitä, ettäkö Ronsu olisi jätetty yksinään koristamaan huoneen nurkkaa, koska sen kanssa on kyllä leikitty ja "pentu kuluttaa energiaansa pääasiassa leikkimällä". Sokeus vain on päässyt iskemään siinä, ettei Ronja ole enää se pieni nyytti, joka puoli tuntia lelujen ja meidän kanssa peuhattuaan nukkuisi taas muutaman tunnin tyytyväisenä. Siispä laajensimme Ronjan liikuntaa päivittäiseen kävelyyn ympäri Hervantaa ja lähimaastoja. Enpä olisi uskonut, että tämän betonilähiön sisälläkin onnistuu pääsemään keskelle puita. Vielä mukavampi yllätys oli, että läheisissä metsissä samoilee ilmeisen paljon porukkaa, koska valmiita polkuja löytyy suoraan läheisille pikkujärville. Omillekin hermoille on tehnyt yllättävän hyvää vain kävellä ja katsella lumisia puita ja pientä iloista espanjanlumipallokoiraa. Kuvasatoa tarttui mukaan perjantaina, kun osuimme sopivasti keskelle hienoa auringonlaskua.

Keskellä Hervantaa

  Lumipallokoira vähän vähemmän lumisena.

 Pieni polku aivan maantien vieressä.

Tänään ei lähdetty kävelemään, vaan tehtiin tiukasti kouluhommia (ja katsottiin yksi Harry Potter siinä sivussa). Ajattelin hyödyntää Ronjaan varastoitunutta (potentiaali)energiaa pieneen aksutreenailuun. Mielessä on mietityttänyt jo jonkun aikaa, ymmärtääkö pallero muka oikeasti takaakierron idean vai paineleeko vaan sokeasti lelujen perässä. Asia selvinnee, kun haastetta vähän lisätään. :)

Kyykkyyk ja paljon muuta

Jes. Kirjoittelin pitkän pätkän postia heti sunnuntaina, mutta eikös se kadonnut bittiavaruuteen kuin pieru Saharaan. Yritetään siis lyhennettynä versiona uudelleen. (PS. Löytyi muuten luonnoksena postilistalta. Ei muuten harmita.)

Lauantaina käveltiin lyhyt matka TTY:lle katselemaan Hiukkaskyykkää. Ronjalla oli päällään uusi hieno villapaita, joka ei ilahduttanut sitä vähääkään. Juoksemaan ei suostuttu kuin lyhyitä matkoja, ennen kuin piti pysähtyä vinkumaan surkeasti. Otettiin siis lopulta paita pois, ettei toinen aivan palella pyllyään. Ronjamaisesta vilkkaudestaan huolimatata Ronsu ei pysynyt paukkupakkasilla kovin kauaa lämpimänä, joten suurimman osan päivästä se tyytyi edustamaan Laurin toppatakin sisältä. Ilmeisesti oli kivaa ja lämmintä, kun neiti istuskeli hiljaa ja tyytyväisenä pitkiä aikoja takin sisällä. :) Kaikki kivat tyypit ehdittiin kuitenkin bongailla parissa tunnissa. Valitettavasti "jes, ihminen, mä rakastan sua!"-vaihe jäi päälle ja sunnuntaina meinasi nousta savu korvista pariinkin kertaan, kun aiemmin kohtuullisen hyvin ihmiset ignoraava Ronsu möyrysi jokaisen näköpiiriin osuvan ihmisen jaloissa alle nanosekunnissa. Nyt tilanne on onneksi tasoittumaan päin, vaikka vieläkin Ronja lähtisi mieluusti jokaisen ohikulkevan ihmisen mukaan kohti uutta kotia.

Uusi viikko alkoi mahtiskivasti, kun Ronja pääsi leikkimään naapurin Maisan kanssa läheiseen leikkipuistoon. No, oikeastaan Maisa vaan kerjäsi nameja kaikilta ja Ronja pomppi sen ympärillä, mutta kävihän sekin väsytyksestä. :D Myöhemmin illalla allekirjoittanut suuntasi Maisan emännän viimeistä tenttiä juhlistavaan illanviettoon ja vietti parhaan illan ainakin pariin päivään (myös perjantaina piti lähteä ex tempore tutustumaan Mansen nykyiseen baarimeininkiin...). Ronjakin sai tilaisuudesta tuliaisena kuivattua keuhkoa. Neiti oli lahjastaan kovin otettu toisin kuin Lauri, joka kaivautui piiloon peiton alle ja valitti äänekkäästi hajumyrkytystä. Kuulemma myös Maisan isäntä oli kieltänyt enää ikinä avaamasta keuhkopurkkia kotona, ei me vaan ymmärretä miksi...

Viikko jatkui vähemmän mahtiskivasti, kun tiistaina yllätti sekä paukkuva pakkanen että jumittava leuka. Koska olin kohtuullisen apaattinen pari päivää eikä uloskaan päässyt päästämään höyryjä, Ronjallakin oli selvästi tylsää. Keskiviikkoillan kunniaksi Ronsu päättikin maistella eteisen mattoa ja miespuolisella talon asukkaalla meinasi (taas?) katketa verisuoni päästä. Onneksi tänään sain YTHS:n tuntien suorastaan hämmästyttävän hyvää hamppihoitoa ja jumitus helpottaa. Lisäksi pakkasesta kuivuva ihoni oli sen verran terässä, että Ronjan naskaleiden pistely ei tuntunut suhteettoman suurelta kärsimykseltä. Tilannetta juhlistettiin kunnon painimissessiolla ja omakin mieli piristyi höyrytessä penskan kanssa.

LOPULTAKIN siirrytään siihen käsityöosuuteen. Paparazzattiin perjantaina Ronjan uutta hienoa takkia. Huomatkaa valkoinen karvareunus hupussa.

 

Malli: Darling Darby by Desert Rose Designs + huppu oma malli, Ronjan mittojen mukaan

Lanka: Novita Mambo purettua jämää ja Novita Tango hupussa

Paita oli kaikin puolin kiva tehtävä ja eteni nopeasti. Saa nähdä suostuuko Ronja pitämään sitä parin viikon päästä, kun taas ulkoillaan MM-kyykän merkeissä. Kaipa tuollainenkin jotain lämmittää pakkasella, vaikkei kovin tekninen takki olekaan.

Käsityöosuuden pitkittämiseksi lisättäköön myös joulukuussa ihastusta ja vihastusta herättänyt liiviprojektini.

Malli: Sexy Vesty by CanarySanctuary, melko paljon muokattu
Lanka: Gjestal Janne, 300g

Ihastuttavaa oli Gjestal Janne -langan ihana väri, pehmeys ja työn nopea eteneminen. Vihastuttavaa taas oli ohjeen muokkaaminen, minkä vuoksi päädyin purkamaan työtä pitkiä pätkiä yhdessä jos toisessakin kohdassa. En vaan voinut uskoa, että ympärysmitaltaan 60 cm liivi näyttäisi mitenkään päin hyvältä, joten päädyin lisäämään työhön parikymmentä senttiä leveyttä ja kaventamaan puolet lisäyksestä pois vyötäröllä. Lisäksi kädentiet vaativat parikin hetkeä ajatustyötä, koska alkuperäisistä kappaleista tuli aivan liian leveät. Onneksi jaksoin kerrankin purkaa ja jatkaa ja taas purkaa ja jatkaa, koska lopputuloksesta tuli todella hyvä! Pitkästä aikaa tein vaatteen, joka ei ole lapanen, sukka tai pipo, mutta istuu kuitenkin tosi hyvin päälle. Tästä jäi hyvä fiilis. :)

Multippelien uusi alku

Täällä taas! Pitkällisten pohdintojen jälkeen Multippeleista on nyt virallisesti muodostunut allekirjoittaneen neulontablogi sekä Ronjan oma blogi. Koska olen pitkään halunnut käsityöblogia ja Romppasen kuulumisiakin olisi kiva kirjailla johonkin ylös (ja koska minulla on täysin käyttämätön blogi...), päätin tarttua tuumasta toimeen.

Koska en ole vielä saanut kuvattua viimeaikaisia tuotoksiani, aloitetaan nyt siis osuudella Ronja. :) Neiti on päässyt kunnioitettavaan 12 viikon ikään, mikä tietysti tarkoittaa ensimmäisiä rokotuksia. Kolmen tunnin kuluttua odotellaan jo Jussin odotushuoneessa ja mua varmaan pelottaa (taas) enemmän kuin Ronjaa. Se on osoittautunut erittäin sopeutuvaiseksi ja lunkiksi tapaukseksi, ellei lasketa hienoisia pelkoja esimerkiksi puista tippuvaa lunta kohtaan. Maanantaina käytiin hakemassa uusia kokemuksia Hiukkasen kiltahuoneelta ja kaikki meni Ronjalle tyypilliseen tapaan hienosti. Ensin käytiin pusuttamassa ja moikkaamassa kaikki uudet ihmiset sekä tutkimassa, olisiko johonkin nurkkaan jäänyt jotakin hyvää, ja sitten keskityttiin riekkumaan muutaman kivaksi osoittautuneen tyypin kanssa. Tunnin sydäntenmurskauksen jälkeen Ronja päätti vetäistä unet siihen asti, että iskäkin sai luentonsa kahlattua ja päästiin taas kotiin.

Lauantaina mennään taas morjestamaan samoja tyyppejä, kun luvassa on teekkareiden talvista kuningaslajia, kyykkää. Aloittelut hoidetaan siis Hiukkaskyykässä, jotta 13.2. ollaan valmiita vuoden spektaakkeliin, Akateemisen kyykän MM-kisoihin. Valitettavasti(?) kumpikaan meistä ei pelaa tänä vuonna kummassakaan spektaakkelissa (eikä myöskään hoida kyykkätuomarin vaativaa virkaa), joten voimme keskittyä minttukaakaon juomiseen ja vahtimaan, ettei Ronja(kaan) saa karttua päähänsä. Ronja taas voi keskittyä kerjäämään makkaraa grillistä ja murskaamaan lisää sydämiä uudessa villapaidassaan, jossa Laurin vastusteluista huolimatta on pörröinen karvareunus hupussa. Kuvia siitäkin myöhemmin.